Tänään mulle nousi todellakin tunteet pintaan. Ihan sormia napauttamalla tuli tosi paha olo, kun luin uutisista sen 8-vuotiaan Artun menehtyneenä löytämisestä. Tajusin kuinka kaipaan mun siskoa joka kattelee meitä tuolta pilven reunalta. Tiiän että monet on kuullu monenlaista juttua mun siskon kuolemasta ja uskon että oon myös pienen "silmätikun alla" useiden ihmisten silmissä.Oon myös kuullut kuinka entisten kavereiden vanhemmatkin ovat voivotelleet asiaa kaupungilla. En toivo kenenkään perheeseen mitään yhtä inhottavaa, mitä meidän perhe on joutunut kokemaan. En halua kuitenkaan alkaa täällä netissä kirjottelemaan mitään kovin henkilökohtaista tietoa. On kauheaa kun pitää hyvästellä oma todella läheinen ihminen ikuisiksi ajoiksi ja toivoa että nähdään vielä joskus. Asioille ei vain aina voi mitään ja niiden pitää vain tapahtua. Uskon siihen että kaikella on jokin tarkoitus ja tiedän että myös mun rakkalla siskolla on parempi nyt. Oot Riikka sydämmessäni aina mulle se rakas sisko, joka halusi laittaa aina mun hiuksia sekä kyseli että onhan mulla kaikki hyvin.
Anteeksi tästä masentavasta tekstistä näin jouluaattona, mutta haluan kuitenkin toivottaa teille oikein hyväää joulua!
